Mihinkäs se juttu jäi, no tähän KLIK.
Onnekseni tytöt, tai noh naiset eivät tunteneet toisiaan. Mirja olikin vain se toinen tiskillä hääräävä kuppilan työläinen. Kiitos jeesus, nähtävästi kotipaikkani ei ole vielä aivan liian pieni. Tämä vanhempi mukava nainen tiskin takana katsoo minua kuin makkaraa kun deittini kanssa otamme kahvit, ehkäpä laitan hänelle viestiä parin tunnin päästä? en nyt niin hölmö ole
Helppo kaato ja hyvä mieli, neiti tykkäsi eläimistä ja minä hänestä. Nuorempana tapauksena verrattaen vanhempaan tiskin naiseen luulisi että nuori olisi villimpi, eipä ollu. Kuinka voi olla mahdollista että nuori nainen häpeää tiukkaa kroppaansa enemmän kun elämää nähnyt puuma? Mistä liene nuoruudesta ja itsensä etsimisestä tämäkin johtuu, eikö niitten tyttöjen pitänyt olla henkisesti kypsempiä kuin saman ikäiset pojat?
Siinä missä puuman luolasta pitää lähteä uusi paita napittomana pois, pitää nuoren sylistä lähteä kun kotona on pleikkari jolla ois hauska pelata vähän fifaa. Ymmärrän kyllä että aina ei kemiat niin kohtaa, mutta ei se kyllä sitäkään ole. Varsinkin jos tyttö kysyy tinderissä uusintaa, sillon voi todeta että oli vissin ihan success. Kuitenkin, lutkailen tulevaisuudessa pervoja puumia. Ei pahalla ikätoverini, mutta kasvakaa.
-Lupiini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti