Tätä on rakkaus

Pelkästään intohimon ja ensihuuman luoma illuusio välittämisestä, jostain syvemmästä yhteydestä, jota ei todellisuudessa ole edes olemassa. Olettaen nyt että edes todellisuutta on olemassa. Mutta kuitenkin, kyseessä on vain jonkinlainen outo aivokemiallinen reaktio, jonka vaikutus lakkaa hiljalleen ja johtaa lopulta ainoastaan aiempaa suurempaan sisäisen tyhjyyden tunteeseen. Runollista ja surullista.

No ei oikeasti, hyi helvetti. Kuka nyt tuollaista jaksaisi ajatella. Oikeasti rakkautta on se, kun saa jälleen tuntea useista toistuvista kielloista huolimatta Tummentuneen lehtomaitikan paksut ja irstaat nakkisormet niillä yksityisillä paikoilla, joille pääsy pitäisi olla vain henkilöllä itsellään ja tietyillä katolilaisilla papeilla. Siis jos sattuu olemaan kuoripoika ja pitämään sellaisesta. Itse en suuremmin välitä, ehkä sen takia rakkauskäsityksenikin on aikojen saatossa hieman samentunut. Miehinen kosketus vartalolla harvoin tuntuu niinkään hyvältä. Varmaankin se saattaa johtua kosketuksen vahvasti homoeroottisesta latauksesta, joka nyt vaan ei millään lailla satu sopimaan ahtaaseen ja ahdistuneeseen heteromaailmankuvaani. 

Ihmiseen kohdistuvaa rakkauta ei pitäisi olla edes olemassa, tavallaan se on luonnotonta. On mahdotonta ylläpitää ikuisesti yhtä vahvaa tunnetta samanlaiseen ihmisolioon, joka kuitenkin väistämättä ajattelee aina ensisijaisesti itseään, mikä lopulta johtaa aina vähintään jollain tavalla suhteen pilaaviin ristiriitoihin. Se ei ole väärin, se on normaalia. Ajan myötä lopputulemana on parhaimmillaan kyllästyminen, pahimmillaan murhanhimo, joka ajaa toisen kuolemaan ja toisen vankilaan. Miksi siis käyttää aikaansa tällaiseen turhuuteen, jopa tuhoisaan yhteiskunnan opettamaan tapaan, kun rakkautensa voi kohdistaa paremminkin. Alkoholi ja muut päihteet ovat hyvä kohde, ne ottavat paljon, mutta myös antavat paljon käyttäjälleen. Ennen kaikkea ne ovat rehellisiä. Ne eivät anna valheellisia lupauksia valoisasta tulevaisuudesta, vaan rakastaja tietää alusta alkaen niiden johtavan hienoja ja huonoja hetkiä sisältävän matkan jälkeen synkkään päätökseen, ehkä kuolemaan. Aivan kuten ihmistenkin välinen rakkaus, joka vain ei ole alusta lähtien yhtä rehellinen vaan ennen kaikkea suorastaan petollinen.

Saavatko muuten vanhemmat enää nykyään kotona tai opettajat koulussa opettaa lapsille, että lautanen pitää syödä tyhjäksi eikä ruokaa saa heittää roskiin, koska Afrikassa lapset näkevät nälkää? Eikö se ole rasistista, suorastaan malliesimerkki halventavasta vihapuheesta?

-Vyöruusu